Porkkana on hyvin dramaattinen neitokainen, suorastaan tunnustuksellinen dramaqueen. Naurusta itkuun noin 0,7 sekunnissa ja takaisin. Keskivertoformula jää näissä jarrutuksissa ja kiihdytyksissä kevyesti jälkeen. Hiukan hitaan vajukkiuroksen on hankala pysyä perässä kaikissa mielentilojen muutoksissa ja drmaattisissa ajatuksenjuoksuissa. Useimmiten en edes yritä, vajukin on turha lähteä kaikista kotkotuksista meuhkaamaan vaan odottaa kunnes vaihde vaihtuu taas.

Porkkanalle draama taas on osin elinehto. Tänään Simpsoneista tuli uusintana jakso, jossa Marge heitti Homerin ulos kämpästä asumaan asuntoautoon pihalle. Tieto tästä tuli viattoman oloisena viestinä puhelimeen. Raasteeksi homma meni seuranneen viestittelyn aikana, josta lainaan parhaat palat:

Porkkana: Mäkin taidan joskus heittää sut ulos.
... (hämmentynyt vajukki) ...
Porkkana: Ihanaa draamaa. Otan sitten tietty takaisin jonkun ajan päästä.

Tässä vaiheessa siirryimme kunniakkaita perinteitä noudattavaan kinasteluvaiheeseen, jossa keskusteltiin pitkään ulosheittämisen oikeutusperusteista, oikeudesta nauraa päin naamaa absurdeille uhkauksille, päädyttiin kesämökin ostamiseen ja siihen, että jos minä kehtaan loukata minua ulos heittävää Porkkanaa nauramalla ulosheittoyritykselle päin naamaa, hän lähtee itse eikä tule takaisin. Eli joka tapauksessa joku lentää ulos, jos Porkkana niin päättää.

Hetken tätä parisuhteeni päällä roikkuvaa damokleen miekkaa pohdittuani päätin joustaa sen verran, että en naura puolta pienemmälle portsarikandidaatille päin naamaa ja tulen vapaaehtoisesti ulosheitetyksi, jos akuutti draamanpuute iskee lämpimänä kesäpäivänä ja Porkkana ensin toteuttaa toisen uhkauksensa ja ostaa kesämökin.

Mitenniin kinastelemme joskus absurdeista aiheista?