Minulla ja Porkkanalla on tapanaa keskustella usein messengerissä, koska olen työpäivänä koneen ääressä. Porkkana on "hiukan" kärsimätön ja itse taas olen hiukan hitaampi ja harkitsevampi. Kävimme jokin aika sitten melko hyvin kommunikaation vaikeutta peilaavan keskustelun, jonka kliimaksi oli suorastaan odottamaton. Keskustelu oli aluksi ihan puhtaasti suunvuorosta.

Porkkana: mähän olen loistava keskustelija.
Kani: loistava keskustelija juu, jos joskus kuuntelisit myös
Porkkana:  kyllä mä kuuntelen.
Porkkana:  vai enkö muka?
Kani: valikoiden
Kani: osaat sä kuunnella ja keskustella, joskus kyllä oot huono antamaan suunvuoroa.
Porkkana: no siks kun mulla on niin paljon ensiarvoisen tärkeitä juttuja.
Kani: nii-i
Porkkana:  ja ku sä oot semmonen hidas juttelija.
Porkkana:  ni ehdin aina alottaa 5 kertaa siinä välissä uuden jutun.
Kani: eli sä et oikein aina jaksa kuunnella mitä mulla on sanottavaa etkä aina oikein jaksa antaa mun puhua väliin
Porkkana: eipä kun sä et vaan ehdi tunkea sinne väliin koska oot niin hidas. ja sit oot aina kaks juttua jäljessä
Kani: ei kun pointti on se, ettei sinne väliin pidä "tunkea"
Porkkana: pitääpä.
Kani: juuri se erottaa dialogin monologista
Porkkana:  en mä oo semmonen joka kiltisti hiljaa odottaa jos toisella olis jotain sanottavaa.
Porkkana:  ku se vuoro pitää ottaa.
Kani: no mutta sit jos sanoo jotain, sä sanot aina "älä nyt, kun mä kerron tän ensin loppuun" tosi närkästyneenä ja sitten ihmettelet kun en jaksa kuunnella ja keskittyä
Porkkana:  niinku oot niin hidas! sulla on semmonen kummallinen muutaman sekunnin harkinta-aika ennen sitä puhumista. mietit mitä sanot.

Kuten huomaatte, Porkkanalla on aina kaikkeen hyvä selitys ja syy on minussa. Tässä vaiheessa keskustelu saavutti ihan uuden ulottuvuuden, nimittäin sen, että seuraako ajatus puhetta vai puhe ajatusta!

Porkkana:  ja kun mä en mieti ni ehtii tulla ulos jo ensin.
Porkkana:  sullahan on.
Kani: mitä on?
Porkkana: jäät aina hiljaa miettimään ja luulen että oot nukahtanut.
Porkkana: semmonen hidas aloitus kun mietit mitä sanot.
Kani: ja sulla on niin kiire, että kahden sekunnin miettimistä ei voi odottaa?
Porkkana: no on. miljoona juttua mielessä.
Porkkana:  kun on vähempisanainen niin pitääkin tulla oikein ulos. mutta kun selittää paljon ja pitkästi niin voi puhua vaikka mitä ja asia silti selviää.
Kani: ethän sä selitä pitkästi vaan nopeasti. ja vaihdat asiaa pomps.
Porkkana:  ai puhun liian nopeasti?
Kani: kun sulla on joku ajatus päässä, sä olet kauhean kärsimätön saamaan sen ulos
Porkkana: niin olen.
Kani: juu, mä harkitsen usein mitä haluan sanoa ja mihin sävyyn
Porkkana:  no sitä mä en tajua.
Kani: se on ihan normaali juttu. monetkin harkitsee mitä ne sanoo

Tässä vaiheessa seuraa hyvin tärkeä ja eroavaisuuksiamme hyvin valaiseva tunnustus...

Porkkana: mä en harkitse ollenkaan. aloitan vaan ja ihan ookoosti asiat ulos tulee useinkin.
Porkkana:  niin, hitaat miehet. ja sit ne ihmettelee kun eivät saa suunvuoroa.
Kani: mulle ei riitä ihan ookoo
Porkkana:  ai, väitätkö että sä sanot hienommin ja sulla on enemmän substanssia sanojen takana kuin mulla? häh?
Kani: väitän, että harkitseminen ei ole aina paha asia, kuten esimerkiksi tähän vastatessa
Porkkana:  niin. ja väistit!
Kani: kysymyksenasettelu oli aika miina
Porkkana:  niin on. kokeiles nyt. sähän jo sanoit että oot sitä mieltä, mutta nyt joutuisit yrittää väistellä vähän.
Kani: koska sanoin niin?
Porkkana: kun sanoit että sulle ei riitä ok. ja sillä viittasit siihen, että mun jutut on huonompia kuin sun! sulle ei riittäisi se taso.
Kani: niinkö siinä sun mielestä lukee?
Porkkana:  joo.
Kani: mun mielestä siinä lukee, että mä haluan asetella sanani niin, että ne vastaa mahdollisimman tarkasti sitä ajatusta mikä mulla on päässä.
Porkkana: no sit sun pitää sanoa noin.
Porkkana:  kato nyt, et harkinnut miten asettelit sanasi
Kani: no enhän mä sanonut että mun jutut on parempia, sä vaan tulkitsit siihen merkityksen joka ei vastannut tekstin substanssia.
Porkkana:  vastasihan. riippuu näkökulmasta.
Kani: ei voi olla muuta näkökulmaa kuin se, että se mitä mä kirjoitan tarkoittaa sitä mitä se suomen kielellä tarkoittaa.
Porkkana:  voipas. jokainen lukija ja kuulija nimenomaan tuo sen oman näkökulmansa. siksi sitä sanotaan näkökulmaksi, pönttö.
Kani: eipäs. se on silloin väärä tulkinta jos ohittaa kielellisen merkityksen.
Porkkana:  jos sä puhut tunnepitoisista ja asioista joita voi arvostella niin ei siinä yksin paina kielellinen merkitys, varsinkin kun moni asia on niin helposti tulkittavissa monella tavlla!
Porkkana:  kielellinen merkitys pätee jossakin tieteellisessä tekstissa tai jossakin neutraalissa keskustelussa. mutta tällaisessa keskustelussa pitää ymmärtää, että asioita voi ymmärtää eri tavoin kuin niitä sanoo.

Karmean, ilmeisesti rivien välistä lausuman loukkauksen jälkeen päästiin jo sukupuolten väliseen sotaan. Porkkana on muuten feministi. Yllättyikö kukaan?

Porkkana:  miehet on just pöllöjä tuossa. sanovat asioita ja sit ihmettelevät, että niitä voi ymmärtää toisin kuin tarkoittivat.
Kani: miehille keskustelu on lähtökohtaisesti neutraalia eikä sanomisia tulkita sillä tavalla, että jos vaihtoehdot a ja b, valitaan se kumpi on loukkaavampi
Kani: naisethan ne pöllöjä ovat, kun luovat koko ajan rivien välistä merkityssisältöjä ja kuvitelmia jotka ei kytkeydy mitenkään siihen mitä on sanottu.
Porkkana: no tylsäähän kommunikointi olis jos asiat olis noin yksinkertaisia ja mustavalkoisia.
Kani: tylsää jos ei ole mistä loukkaantua?
Porkkana:  no ei edes loukkaantua. vaan jotain ei-neutraalia sisältöä johon reagoida. miesten maailma olisi niin tylsä.
Kani: ainahan sitä ei-neutraalia voi luoda sanomalla jotain ei-neutraalia?
Porkkana: ei musta ikinä mikään ole täysin neutraalia.
Kani: musta taas lähtökohtaisesti kaikessa on kysymys asioista, ei ihmisistä.
Porkkana:  ei ihmisten välillä käydyissä keskusteluissa. kirjoissa yms. joo.
Kani: jos haluan loukata tai halventaa, sen kyllä huomaa ihan varmasti ilman tulkintaa.
Porkkana:  hitsi. eiks oiskin helpompaa jos vaan olisit homo?

Tämä lopputulema metakeskustelullemme veti kyllä hiljaiseksi.