Porkkana on ehkä maailman huonoin kahdessa asiassa. Nimittäin vitsien kertomisessa ja valehtelemisessa. Taisin hieman tehdä pilaa Porkkanan vitsinkertomiskyvyistä, kun hän kehitti mestarillisen joskin hivenen ristiriitaisen puolustuksen huumorinsa kukkaspenkille:

Porkkana: mä oon enempi semmonen tilannekomiikan mestari.

Porkkana: überlahjakkuus etten sanoisi.

Kani: no jospa se on kuitenki yleisön päätettävissä?

Porkkana: no kun yleisö ei tajua mua!
Kani: alat itse aina nauramaan jutuilles ennen ku saat ne kerrottua.

Porkkana: mutta sen siitä saa kun on niin ältsin hauska.

Kani: ainakin omasta mielestään

Porkkana: no tietty. ja mä olen aina oikeassa.

Porkkana: aika usein.

Porkkana: joskus.

Kani: Tutkitaanpa. Kysy Pululta oletko übertilannekomiikkamestari.

Porkkana: Pulu, oonko tilannekomiikan übermestari?!

porkkana: se sano joo.

Kani: eikä sanonu, kun torkkuu sun sohvalla. maailman huonoin valehtelija kyllä olet.

Porkkana: se oli niin itsestäänsevä tuo vastaus, että osas vastata unissaankin. Melko lailla pankin tyhjentävää argumentointia.

Porkkana on hyvin dramaattinen neitokainen, suorastaan tunnustuksellinen dramaqueen. Naurusta itkuun noin 0,7 sekunnissa ja takaisin. Keskivertoformula jää näissä jarrutuksissa ja kiihdytyksissä kevyesti jälkeen. Hiukan hitaan vajukkiuroksen on hankala pysyä perässä kaikissa mielentilojen muutoksissa ja drmaattisissa ajatuksenjuoksuissa. Useimmiten en edes yritä, vajukin on turha lähteä kaikista kotkotuksista meuhkaamaan vaan odottaa kunnes vaihde vaihtuu taas.

Porkkanalle draama taas on osin elinehto. Tänään Simpsoneista tuli uusintana jakso, jossa Marge heitti Homerin ulos kämpästä asumaan asuntoautoon pihalle. Tieto tästä tuli viattoman oloisena viestinä puhelimeen. Raasteeksi homma meni seuranneen viestittelyn aikana, josta lainaan parhaat palat:

Porkkana: Mäkin taidan joskus heittää sut ulos.
... (hämmentynyt vajukki) ...
Porkkana: Ihanaa draamaa. Otan sitten tietty takaisin jonkun ajan päästä.

Tässä vaiheessa siirryimme kunniakkaita perinteitä noudattavaan kinasteluvaiheeseen, jossa keskusteltiin pitkään ulosheittämisen oikeutusperusteista, oikeudesta nauraa päin naamaa absurdeille uhkauksille, päädyttiin kesämökin ostamiseen ja siihen, että jos minä kehtaan loukata minua ulos heittävää Porkkanaa nauramalla ulosheittoyritykselle päin naamaa, hän lähtee itse eikä tule takaisin. Eli joka tapauksessa joku lentää ulos, jos Porkkana niin päättää.

Hetken tätä parisuhteeni päällä roikkuvaa damokleen miekkaa pohdittuani päätin joustaa sen verran, että en naura puolta pienemmälle portsarikandidaatille päin naamaa ja tulen vapaaehtoisesti ulosheitetyksi, jos akuutti draamanpuute iskee lämpimänä kesäpäivänä ja Porkkana ensin toteuttaa toisen uhkauksensa ja ostaa kesämökin.

Mitenniin kinastelemme joskus absurdeista aiheista?

Olemme Porkkanan kanssa kovin erilaisia paitsi luonteeltamme, myös keskustelutavoiltamme. Oikeastaan ainoa yhteinen piirre on se, että olemme hanakoita kinastelemaan. Kaikenlainen keskustelu päätyy usein kinasteluun. Keskustelu kommunikaatiosta voi olla joskus melko hedelmällistä..

Porkkana: sussa on kaks asiaa jotka ärsyttää mua. haluutko kuulla? (Jokainen varmaan ymmärtää, että tämä kysymys oli retorinen. Porkkana kysyy usein kysymyksiä, joihin vastaa heti itse.)
Porkkana: mua ärsyttää se, että sä mietitmietitmietit ja harkitset, ja oot niin hidas.
Porkkana: ja sit se, että sä tuomitset liian nopeesti, ja otat aina niin negatiivisen kannan.
Kani: ne on kytköksissä toisiinsa noi miettimiset ja hitaus.
Porkkana: no tiedän.
Kani: mua välillä ärsyttää sun kärsimättömyys. useimmiten se kyllä huvittaa
Porkkana: minä? kärsimätön?
Kani: joo, olet ehkä 2. kärsimättömin ihminen maailmassa. jonkun täytyy olla vielä kärsimättömämpi, mutta en ole vielä vain tavannut.
Porkkana: ehkä. mikä muu? (Porkkanan kunniaksi on pakko sanoa, että hän on valmis myöntämään pienet valuvikansa varsin auliisti. Toki vastuun niiden seurauksista hän on kyllä aina valmis siirtämään muille varsin mutkitta.)
Kani: se, että oletat että luen ajatuksia. plöräytät jonkun asian puolivalmisteena ulos ja sit kuvittelet että kässään koko jutun ja kaikki siihen vain omassa päässäsi liittyvät nyanssit ja toimin semmosella tavalla ku odotat. ja sit kilahdat kun niin ei käy.
Porkkana: no mut sehän on sun tyhmyyttäs. ei mun vika
Kani: ei ole vaan sun ilmaisun puuttetta. vastuu viestin perille menosta on aina viestin lähettäjällä. kommunikaation sääntö nro 1.
Porkkana:  no ei oo, jos vastapuolella toinen ei kuuntele kunnolla ja on muutenkin vähän vajaa.
Kani:  se on sun asiasi huolehtia että viestit niin että varmistut että toinen kuuntelee ja että kerrot asiat niin että vajaakin ymmärtää. jos et toimi niin, et voi olettaa että tulet ymmärretyksi.
Porkkana: no kilahtamalla yleensä asiat selviytyy, ehkä se on osa mun strategiaani.
Kani: ei se oo mikään strategia, se on vaan seuraus siitä että sun viestinstrategia on niin huono
Porkkana: mistäs sä sen tiedät? kun puhuu kovemmalla äänellä ja on ärsyyntynyt niin huomion saa heti
Kani: esittämällä asian paremmin saisit sen mitä haluat etkä ärsyyntynyttä kinastelua.
Porkkana:  no enhän mä voi kun sun pitäisi itse tajuta. joo. oot vajaa. sovitaan niin, että sun pitää puhua enemmän.
Kani: sovitaan niin, että sun pitää parantaa sun kommunikaatiostrategiaasi. enempi rautalankaa ja vähempi kilahduksia.
Porkkana: eipäs sovita. se on edelleen rönsyilevä.
Porkkana:  mä en ala miettiä ensin mitä sanon. sittenhän mustakin tulis vajukki. yksi vajukki/pariskunta on jo tarpeeks.
Kani: ja yks sellainen joka puhuu tajunnanvirtana mitä sylki suuhun tuo on varmastikin tarpeeksi/ellei peräti liikaa per pariskunta
Porkkana: en mä puhu mitä sylki suuhun tuo. mä myös ajattelen paljon. En vaan sotke ajattelua ja puhumista keskenään niinku vajukit

Ilmeisesti kauan viljelty ajatus siitä, että miehet eivät osaa tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ei ole pelkästään miesten yksinoikeus. Se on olennainen osa Porkkanan viestintästrategiaa.

Minulla ja Porkkanalla on tapanaa keskustella usein messengerissä, koska olen työpäivänä koneen ääressä. Porkkana on "hiukan" kärsimätön ja itse taas olen hiukan hitaampi ja harkitsevampi. Kävimme jokin aika sitten melko hyvin kommunikaation vaikeutta peilaavan keskustelun, jonka kliimaksi oli suorastaan odottamaton. Keskustelu oli aluksi ihan puhtaasti suunvuorosta.

Porkkana: mähän olen loistava keskustelija.
Kani: loistava keskustelija juu, jos joskus kuuntelisit myös
Porkkana:  kyllä mä kuuntelen.
Porkkana:  vai enkö muka?
Kani: valikoiden
Kani: osaat sä kuunnella ja keskustella, joskus kyllä oot huono antamaan suunvuoroa.
Porkkana: no siks kun mulla on niin paljon ensiarvoisen tärkeitä juttuja.
Kani: nii-i
Porkkana:  ja ku sä oot semmonen hidas juttelija.
Porkkana:  ni ehdin aina alottaa 5 kertaa siinä välissä uuden jutun.
Kani: eli sä et oikein aina jaksa kuunnella mitä mulla on sanottavaa etkä aina oikein jaksa antaa mun puhua väliin
Porkkana: eipä kun sä et vaan ehdi tunkea sinne väliin koska oot niin hidas. ja sit oot aina kaks juttua jäljessä
Kani: ei kun pointti on se, ettei sinne väliin pidä "tunkea"
Porkkana: pitääpä.
Kani: juuri se erottaa dialogin monologista
Porkkana:  en mä oo semmonen joka kiltisti hiljaa odottaa jos toisella olis jotain sanottavaa.
Porkkana:  ku se vuoro pitää ottaa.
Kani: no mutta sit jos sanoo jotain, sä sanot aina "älä nyt, kun mä kerron tän ensin loppuun" tosi närkästyneenä ja sitten ihmettelet kun en jaksa kuunnella ja keskittyä
Porkkana:  niinku oot niin hidas! sulla on semmonen kummallinen muutaman sekunnin harkinta-aika ennen sitä puhumista. mietit mitä sanot.

Kuten huomaatte, Porkkanalla on aina kaikkeen hyvä selitys ja syy on minussa. Tässä vaiheessa keskustelu saavutti ihan uuden ulottuvuuden, nimittäin sen, että seuraako ajatus puhetta vai puhe ajatusta!

Porkkana:  ja kun mä en mieti ni ehtii tulla ulos jo ensin.
Porkkana:  sullahan on.
Kani: mitä on?
Porkkana: jäät aina hiljaa miettimään ja luulen että oot nukahtanut.
Porkkana: semmonen hidas aloitus kun mietit mitä sanot.
Kani: ja sulla on niin kiire, että kahden sekunnin miettimistä ei voi odottaa?
Porkkana: no on. miljoona juttua mielessä.
Porkkana:  kun on vähempisanainen niin pitääkin tulla oikein ulos. mutta kun selittää paljon ja pitkästi niin voi puhua vaikka mitä ja asia silti selviää.
Kani: ethän sä selitä pitkästi vaan nopeasti. ja vaihdat asiaa pomps.
Porkkana:  ai puhun liian nopeasti?
Kani: kun sulla on joku ajatus päässä, sä olet kauhean kärsimätön saamaan sen ulos
Porkkana: niin olen.
Kani: juu, mä harkitsen usein mitä haluan sanoa ja mihin sävyyn
Porkkana:  no sitä mä en tajua.
Kani: se on ihan normaali juttu. monetkin harkitsee mitä ne sanoo

Tässä vaiheessa seuraa hyvin tärkeä ja eroavaisuuksiamme hyvin valaiseva tunnustus...

Porkkana: mä en harkitse ollenkaan. aloitan vaan ja ihan ookoosti asiat ulos tulee useinkin.
Porkkana:  niin, hitaat miehet. ja sit ne ihmettelee kun eivät saa suunvuoroa.
Kani: mulle ei riitä ihan ookoo
Porkkana:  ai, väitätkö että sä sanot hienommin ja sulla on enemmän substanssia sanojen takana kuin mulla? häh?
Kani: väitän, että harkitseminen ei ole aina paha asia, kuten esimerkiksi tähän vastatessa
Porkkana:  niin. ja väistit!
Kani: kysymyksenasettelu oli aika miina
Porkkana:  niin on. kokeiles nyt. sähän jo sanoit että oot sitä mieltä, mutta nyt joutuisit yrittää väistellä vähän.
Kani: koska sanoin niin?
Porkkana: kun sanoit että sulle ei riitä ok. ja sillä viittasit siihen, että mun jutut on huonompia kuin sun! sulle ei riittäisi se taso.
Kani: niinkö siinä sun mielestä lukee?
Porkkana:  joo.
Kani: mun mielestä siinä lukee, että mä haluan asetella sanani niin, että ne vastaa mahdollisimman tarkasti sitä ajatusta mikä mulla on päässä.
Porkkana: no sit sun pitää sanoa noin.
Porkkana:  kato nyt, et harkinnut miten asettelit sanasi
Kani: no enhän mä sanonut että mun jutut on parempia, sä vaan tulkitsit siihen merkityksen joka ei vastannut tekstin substanssia.
Porkkana:  vastasihan. riippuu näkökulmasta.
Kani: ei voi olla muuta näkökulmaa kuin se, että se mitä mä kirjoitan tarkoittaa sitä mitä se suomen kielellä tarkoittaa.
Porkkana:  voipas. jokainen lukija ja kuulija nimenomaan tuo sen oman näkökulmansa. siksi sitä sanotaan näkökulmaksi, pönttö.
Kani: eipäs. se on silloin väärä tulkinta jos ohittaa kielellisen merkityksen.
Porkkana:  jos sä puhut tunnepitoisista ja asioista joita voi arvostella niin ei siinä yksin paina kielellinen merkitys, varsinkin kun moni asia on niin helposti tulkittavissa monella tavlla!
Porkkana:  kielellinen merkitys pätee jossakin tieteellisessä tekstissa tai jossakin neutraalissa keskustelussa. mutta tällaisessa keskustelussa pitää ymmärtää, että asioita voi ymmärtää eri tavoin kuin niitä sanoo.

Karmean, ilmeisesti rivien välistä lausuman loukkauksen jälkeen päästiin jo sukupuolten väliseen sotaan. Porkkana on muuten feministi. Yllättyikö kukaan?

Porkkana:  miehet on just pöllöjä tuossa. sanovat asioita ja sit ihmettelevät, että niitä voi ymmärtää toisin kuin tarkoittivat.
Kani: miehille keskustelu on lähtökohtaisesti neutraalia eikä sanomisia tulkita sillä tavalla, että jos vaihtoehdot a ja b, valitaan se kumpi on loukkaavampi
Kani: naisethan ne pöllöjä ovat, kun luovat koko ajan rivien välistä merkityssisältöjä ja kuvitelmia jotka ei kytkeydy mitenkään siihen mitä on sanottu.
Porkkana: no tylsäähän kommunikointi olis jos asiat olis noin yksinkertaisia ja mustavalkoisia.
Kani: tylsää jos ei ole mistä loukkaantua?
Porkkana:  no ei edes loukkaantua. vaan jotain ei-neutraalia sisältöä johon reagoida. miesten maailma olisi niin tylsä.
Kani: ainahan sitä ei-neutraalia voi luoda sanomalla jotain ei-neutraalia?
Porkkana: ei musta ikinä mikään ole täysin neutraalia.
Kani: musta taas lähtökohtaisesti kaikessa on kysymys asioista, ei ihmisistä.
Porkkana:  ei ihmisten välillä käydyissä keskusteluissa. kirjoissa yms. joo.
Kani: jos haluan loukata tai halventaa, sen kyllä huomaa ihan varmasti ilman tulkintaa.
Porkkana:  hitsi. eiks oiskin helpompaa jos vaan olisit homo?

Tämä lopputulema metakeskustelullemme veti kyllä hiljaiseksi.